1990-luku
Aimo Lohilahden aloitettua puheenjohtajuuden vuonna 1990, apuvälineiden, kuten kuulolaitteiden saanti, oli jo koko Suomessa hyvin pitkälti vammaispalveluun kirjattuna lakina. Tosin kuntoutuksen tai apuvälineiden maksajatahosta on usein ollut epäselvyyttä. Lääkinnällinen kuntoutus on milloin saatu vakuutusyhtiöiltä, Kansaneläkelaitokselta, kunnan sosiaalitoimesta tai keskussairaalasta.
Jo 1970-luvulta lähtien yhdistyksen toimintaan ei ole kuulunut apuvälineiden saatavuuden seurantaa. Tätä työtä ovat jatkaneet Kuulonhuoltoliiton palkkaamat kuntoutussihteerit työssään.
Yhdistyksen perustamiskokouksessa oli läsnä 18 henkilöä. Aimo Lohilahden aikana jäsenmäärän kehitys jatkui tasaisena. Jäsenmäärän kasvun huippu saavutettiin 90 - luvun alussa, jolloin jäseniä oli lähes 400. Tämän jälkeen Kuulonhuoltoliiton jäsenmaksujen osuuden korotus sai aikaan jäsenmäärän laskemaan kahteensataan.
Kuulonhuoltoliittoa ei voida yksin syyttää vähenemisestä. Osasyy vähenemiselle oli jäsenistön ikääntyminen. Nuoria kuulovammaisia oli vaikea saada liittymään ja osallistumaan yhdistyksen toimintaan.
Vaikka Suomessa oli 90-luvulla lama-aika, se ei kuitenkaan tyrehdyttänyt yhdistystoimintaa. Laman seurauksena vapaaehtoistyö nousi uuteen arvoonsa. Kuitenkin laman seurauksena kuntien määrärahat sosiaali- ja terveyspuolella supistuivat ja tämä näkyi kuulovammaisten kotien hälytys- ja induktiovahvistimien selvänä karsimisena.
Aimo Lohilahti toimi puheenjohtaja 1990 - 1998.
(Kuva ylhäällä)
Matkalla Kajaanin liittokokoukseen 1993. Tauolla vas. Pekka Juusola, Ritva Jurvelin, Marja-Leena Viitanen, Juhani Paasovaara ja Sirpa Kärki.
© Oulun Seudun Kuulo ry
Päiv.
29.9.2024